JOS Anneli Mannila, 82, olisi nelikymppisenä tiennyt sen minkä nyt, hän olisi voinut säästyä paljolta.

Elettiin 1980-luvun alkua, kun Mannilan keho alkoi oireilla oudolla tavalla. Joka puolelle sattui, etenkin niveliä särki valtavasti. Ajatus muuttui takkuiseksi ja hän unohteli asioita. Pankissa työskennellyt Mannila joutui jatkuvasti varomaan, ettei tekisi virheitä töissä.

”Pelkäsin, että olen sairastunut johonkin vakavaan, niin voimakasta kipua ja aivosumua minulla oli”, Mannila muistelee.

Samoihin aikoihin Mannilan kuukautiset muuttuivat. Välillä ne olivat pitkään poissa, ja kun ne taas tulivat, vuoto oli runsasta. Niin runsasta, että eräänkin kerran hän joutui töissä lainaamaan vaihtovaatteet, koska hänen hameensa oli yltä päältä veressä.

Työssä käymisen lisäksi Mannila pyöritti miehensä kanssa nelilapsisen perheen arkea.

”Olin aivan loppu”, hän sanoo.

”

”Yksikään lääkäri ei edes vihjaissut, että kyse voisi olla vaihdevuosista, enkä itse osannut epäillä mitään sellaista, olinhan vasta vähän yli 40-vuotias.”

OIREET, joita Mannilalla oli, sopivat useisiin eri sairauksiin. Hän ravasi eri alojen lääkäreillä ja tutkimuksissa saadakseen apua. Lopulta hänellä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, masennus ja pehmytkudosreuma eli fibromyalgia.

Fibromyalgia on krooninen kipuoireyhtymä, joka aiheuttaa kipua esimerkiksi lihaksissa ja jänteissä, uupumusta ja erilaisia toiminnallisia oireita. Hormonaaliset muutokset, kuten vaihdevuodet, ovat yksi fibromyalgialle altistavista tai sen laukaisevista tekijöistä.

Nykyään fibromyalgiaa pyritään hoitamaan lääkkeettömästi, mutta 1980-luvulla Mannilalle määrättiin opiaatteja. Ne ovat erittäin vahvoja kipulääkkeitä, joista voi tulla riippuvaiseksi.

Lääkkeet auttoivat, mutta eivät vieneet oireita pois.

”Yksikään lääkäri ei edes vihjaissut, että kyse voisi olla vaihdevuosista, enkä itse osannut epäillä mitään sellaista, olinhan vasta vähän yli 40-vuotias”, Mannila kertoo.

Anneli Mannilan vaihdevuosioireet alkoivat, kun hän oli vähän päälle nelikymppinen. Vaihdevuosista puhuttiin tuolloin vain vitsaillen. ”En ymmärtänyt yhtään, mistä oli kysymys”, hän sanoo.

Ensimmäisen kerran hänen gynekologinsa mainitsi hormonihoidosta 1990-luvulla, kun Mannila oli kärsinyt oireistaan kymmenisen vuotta. Tällöin kuitenkin korostettiin rintasyöpäriskiä ja sitä, että jokainen päättää itse, aloittaako hoidon vai ei.

Hormonihoidon rintasyöpäriski sai suhteettoman paljon huomiota vielä kolme vuosikymmentä sitten. On totta, että pitkään hormonihoitoon liittyy hieman kohonnut rintasyöpäriski, mutta useimmiten hoidon hyödyt kuitenkin ylittävät mahdolliset haitat. Riskien arviointi on aina yksilöllistä.

SAAMIENSA tietojen valossa Mannila päätti olla aloittamatta hormonihoitoa, koska hänen siskonsa oli juuri sairastunut rintasyöpään. Hän ei myöskään tiennyt, että hormonihoito voisi auttaa hänen oireisiinsa.

”Se oli kauheaa aikaa. En yhtään ymmärtänyt, mistä on kysymys. Terapiastakaan ei ollut apua.”

”

”Vaihdevuosia ei tarvitse hävetä. Eihän kukaan häpeä hammassärkyäkään.”

Mannila joutui olemaan pitkiä aikoja sairauslomalla. Kun hän oli täyttänyt 52 vuotta, Kela suositteli jäämään sairauseläkkeelle.

Joitakin vuosia myöhemmin Mannila meni toisen gynekologin vastaanotolle. Sillä kertaa gynekologi rohkaisi häntä aloittamaan hormonihoidon ja kertoi, että se voisi auttaa myös kipuihin ja muihin oireisiin.

Ja niin kävi. Hormonihoito poisti kivut ja aivosumun, ja yli 15 vuoden kärsimys päättyi.

”Olin hirveän helpottunut. Estrogeenilaastaria oli helppo käyttää. Elämäni parani myös sen myötä, kun en enää tarvinnut vahvoja kipulääkkeitä”, Mannila huokaisee.

Hormonihoito poisti Anneli Mannilan kivut ja aivosumun, ja yli 15 vuoden kärsimys päättyi. Vasta viime vuosina Mannila on tajunnut, että todennäköisesti iso osa hänen vaivoistaan johtui vaihdevuosista.

Vasta viime vuosina Mannila on tajunnut, että todennäköisesti iso osa hänen vaivoistaan johtui vaihdevuosista. Hänen tietämyksensä on kasvanut, kun hän on lukenut aiheesta mediasta.

”En usko, että kaikki vaivani johtuivat niistä, varmasti oireet linkittyivät fibromyalgiaan ja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Mutta hoitamattomat vaihdevuodet pahensivat oireita, siitä olen varma.”

VAIHDEVUODET olivat Mannilan nuoruudessa ja keski-iässä todella vaiettu aihe. Mannila ei puhunut vaihdevuosista äitinsä eikä oikeastaan kenenkään muunkaan kanssa.

”Muistan, kun naapurimme joutui mielisairaalaan, äitini sanoi ohimennen, että vaihdevuodet voivat aiheuttaa sellaista”, Mannila kertoo.

Vaihdevuosiin viitattiin vain vitsaillen. Mannila muistaa erään miespuolisen ystävänsä heittäneen huulta, että heti kun vaimo alkaa kiukutella, vaimo saa laastarin takamukseen.

”Tämä kuvaa hyvin sitä yleistä asennetta, että naiset eivät saa näkyä ja kuulua niin, että miehet joutuvat vaivaantumaan”, Anneli Mannila sanoo.

”

”Kun naapurimme joutui mielisairaalaan, äitini sanoi ohimennen, että vaihdevuodet voivat aiheuttaa sellaista.”

Mannila on aktivoitunut ja alkanut puhua aiheesta vasta hiljattain. Hän uskoo, että hän ja monet muut naiset vaikenivat, koska pelkäsivät naureskelua ja sitä, että heistäkin tehdään vitsi.

”En ymmärtänyt itsekään aikanani keskustella tyttäreni kanssa vaihdevuosista, kulttuuri oli sellainen. Onneksi tyttäreni puhuu nyt oman tyttärensä kanssa”, Mannila nyökkää.

Sittemmin Mannila on jakanut kokemuksiaan myös ystäviensä kanssa. He ovat kannustaneet Mannilaa kertomaan kokemuksistaan julkisesti.

Anneli Mannila uskoo, että asioista kannattaa puhua rohkeasti, ja lääkäreitäkin voi haastaa.

TABUT MURTUVAT, moni asia on muuttunut vaihdevuosia koskevan tiedon ja tietoisuuden osalta.

Kyllä Mannilakin tiesi, että naisille tulee vaihdevuodet, ja että niiden seurauksena kuukautiset loppuvat, mutta sitä hän ei tiennyt, kuinka moninaisia ja rankkojakin oireita vaihdevuodet voivat aiheuttaa ja kuinka aikaisin ne voivat alkaa.

Ei tiennyt moni muukaan siihen aikaan, eivätkä kaikki tiedä vielä tänäkään päivänä.

Raskaasta kokemuksestaan huolimatta Mannila uskoo, että se sisältää opetuksen: asioista kannattaa puhua rohkeasti, ja lääkäreitäkin voi haastaa.

”Vaihdevuosia ei tarvitse hävetä. Eihän kukaan häpeä hammassärkyäkään”, Anneli Mannila summaa.

Vaihdevuosioireita vanhemmalla iällä?

• Vaihdevuosioireet helpottuvat usein 5–7 vuoden kuluessa sen jälkeen, kun kuukautiset ovat loppuneet. Osalla naisista oireet jatkuvat kuitenkin lopun elämän. Myöhemmällä iällä oireista painottuvat usein unihäiriöt, lihas- ja nivelkivut sekä limakalvojen kuivuminen.

• Hoidon tarve perustuu aina ammattilaisen tekemään yksilölliseen arvioon. Ikä yksinään ei ole este hormonihoidolle, mikäli oireet hankaloittavat elämää. Osa naisista saattaa tarvita pientä hormoniannosta elämää häiritsevien oireiden takia vanhemmallakin iällä.

• Ikä lisää valtimosairauksien riskiä. Tukosriskin takia hormonihoidon aloittamista harkitessa onkin selvitettävä verisuonien kunto. Ihon kautta annosteltava hormonilääkitys ei lisää laskimotukosriskiä. Ikä lisää yleisesti myös rintasyöpäriskiä, mutta hormonihoitoon liittyvä rintasyöpäriskin kasvu ei liity ikään vaan siihen, miten pitkään hormonia on käyttänyt.

Lähde: Terveystalon gynekologi Anna-Mari Heikkinen

Vaikeitakin vaihdevuosiin liittyviä oireita voidaan hoitaa tehokkaasti. Jos vaihdevuosioireet haittaavat arkea, kannattaa hakeutua vaihdevuosiin perehtyneen gynekologin vastaanotolle iästä riippumatta. Gynekologi auttaa löytämään juuri sinulle sopivan hoitomuodon.

Lue lisää vaihdevuosien hoidosta