kerta

Etymology

From Proto-Finnic *kërta (compare Estonian kord), borrowed from Proto-Baltic [Term?] (compare Old Prussian kērdā, Lithuanian kartas), ultimately from Proto-Indo-European *kert- (“time”) (compare Sanskrit सकृत् (sakṛt, “once”), from *sm̥-kŕ̥t). Related to Erzya кирда (kirda, “turn; habit, manner; party, feast”), ламонь кирда (lamoń kirda, “many times”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkertɑ/, [ˈk̟e̞rt̪ɑ̝]
• Rhymes: -ertɑ
• Hyphenation^(key): ker‧ta

Noun

kerta

1. time, occasion (particular instance or occurrence)

   Kun tapasin hänet ensimmäisen kerran, hänellä oli yllään vaaleanpunainen puku.

   When I met him for the first time he was wearing a pink suit.

   Täällä on joka kerta yhtä hauskaa.

   Every time it's equally fun to be here.

   Saat anteeksi poissaolosi, mutta tämä on viimeinen kerta.

   I'll excuse your absence, but this is the last time!

   Hän on valehdellut minulle kaksi kertaa.

   She has lied to me on two occasions.

2. time (ratio of comparison)

   Koirasi on neljä kertaa niin painava kuin minun.

   Your dog is four times as heavy as mine.

3. layer

   Synonym: kerros

4. nonce (one or single occasion, in the expression "for the nonce")

   Se kelpaa tämän kerran, mutta pidemmän päälle tarvitsemme paremman vastauksen.

   That will do for the nonce, but we'll need a better answer for the long term.

5. (in compounds) one-off, one-time (occurring once, independent of any pattern)

   Hallitus väitti, että verotietojen nolo katoaminen oli kertatapaus.

   The government insisted that the embarrassing loss of the tax records was a one-off event.

6. (in compounds) disposable

   kertavaippa ― disposable diaper

7. (now in compounds) floor

   alakerta ― lower floor

Adverb

kerta (colloquial)

1. Synonym of kerran (“when, since”)

   Ei sitten, jos et kerta uskalla.

   Fine then, if you don't dare.

Further reading

• “kerta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• Karet, rekat, tarke

Etymology

From Proto-Finnic *kërta, from a Baltic language. Cognates include Finnish kerta and Estonian kord.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkertɑ/, [ˈke̞rt]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkertɑ/, [ˈke̞rd̥ɑ]
• Rhymes: -ert, -ertɑ
• Hyphenation: ker‧ta

Noun

kerta

1. time, occasion
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 9:

     Șura siin kuus ei yhtkää kertaa mööhästynt.

     That month Šura wasn't late even one time.

2. storey, floor

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 61
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 155

Romanization

kerta

1. Romanization of ꦏꦼꦂꦠ