Etymology
kiill- + -e. First attested in 1867.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈkiːlːeˣ/, [ˈk̟iːlːe̞(ʔ)]
- Rhymes: -iːlːe
- Syllabification(key): kiil‧le
- Hyphenation(key): kiil‧le
Noun
kiille
- enamel (in tooth)
- (mineralogy) mica
Declension
More information nominative, genitive ...
| Inflection of kiille (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation) |
| nominative |
kiille |
kiilteet |
| genitive |
kiilteen |
kiilteiden
kiilteitten |
| partitive |
kiillettä |
kiilteitä |
| illative |
kiilteeseen |
kiilteisiin
kiilteihin |
|
singular |
plural |
| nominative |
kiille |
kiilteet |
| accusative |
nom. |
kiille |
kiilteet |
| gen. |
kiilteen |
| genitive |
kiilteen |
kiilteiden
kiilteitten |
| partitive |
kiillettä |
kiilteitä |
| inessive |
kiilteessä |
kiilteissä |
| elative |
kiilteestä |
kiilteistä |
| illative |
kiilteeseen |
kiilteisiin
kiilteihin |
| adessive |
kiilteellä |
kiilteillä |
| ablative |
kiilteeltä |
kiilteiltä |
| allative |
kiilteelle |
kiilteille |
| essive |
kiilteenä |
kiilteinä |
| translative |
kiilteeksi |
kiilteiksi |
| abessive |
kiilteettä |
kiilteittä |
| instructive |
— |
kiiltein |
| comitative |
See the possessive forms below. |
Close
More information first-person singular possessor, singular ...
| first-person singular possessor |
|
singular |
plural |
| nominative |
kiilteeni |
kiilteeni |
| accusative |
nom. |
kiilteeni |
kiilteeni |
| gen. |
kiilteeni |
| genitive |
kiilteeni |
kiilteideni
kiilteitteni |
| partitive |
kiillettäni |
kiilteitäni |
| inessive |
kiilteessäni |
kiilteissäni |
| elative |
kiilteestäni |
kiilteistäni |
| illative |
kiilteeseeni |
kiilteisiini
kiilteihini |
| adessive |
kiilteelläni |
kiilteilläni |
| ablative |
kiilteeltäni |
kiilteiltäni |
| allative |
kiilteelleni |
kiilteilleni |
| essive |
kiilteenäni |
kiilteinäni |
| translative |
kiilteekseni |
kiilteikseni |
| abessive |
kiilteettäni |
kiilteittäni |
| instructive |
— |
— |
| comitative |
— | kiilteineni |
| second-person singular possessor |
|
singular |
plural |
| nominative |
kiilteesi |
kiilteesi |
| accusative |
nom. |
kiilteesi |
kiilteesi |
| gen. |
kiilteesi |
| genitive |
kiilteesi |
kiilteidesi
kiilteittesi |
| partitive |
kiillettäsi |
kiilteitäsi |
| inessive |
kiilteessäsi |
kiilteissäsi |
| elative |
kiilteestäsi |
kiilteistäsi |
| illative |
kiilteeseesi |
kiilteisiisi
kiilteihisi |
| adessive |
kiilteelläsi |
kiilteilläsi |
| ablative |
kiilteeltäsi |
kiilteiltäsi |
| allative |
kiilteellesi |
kiilteillesi |
| essive |
kiilteenäsi |
kiilteinäsi |
| translative |
kiilteeksesi |
kiilteiksesi |
| abessive |
kiilteettäsi |
kiilteittäsi |
| instructive |
— |
— |
| comitative |
— | kiilteinesi |
| first-person plural possessor |
|
singular |
plural |
| nominative |
kiilteemme |
kiilteemme |
| accusative |
nom. |
kiilteemme |
kiilteemme |
| gen. |
kiilteemme |
| genitive |
kiilteemme |
kiilteidemme
kiilteittemme |
| partitive |
kiillettämme |
kiilteitämme |
| inessive |
kiilteessämme |
kiilteissämme |
| elative |
kiilteestämme |
kiilteistämme |
| illative |
kiilteeseemme |
kiilteisiimme
kiilteihimme |
| adessive |
kiilteellämme |
kiilteillämme |
| ablative |
kiilteeltämme |
kiilteiltämme |
| allative |
kiilteellemme |
kiilteillemme |
| essive |
kiilteenämme |
kiilteinämme |
| translative |
kiilteeksemme |
kiilteiksemme |
| abessive |
kiilteettämme |
kiilteittämme |
| instructive |
— |
— |
| comitative |
— | kiilteinemme |
| second-person plural possessor |
|
singular |
plural |
| nominative |
kiilteenne |
kiilteenne |
| accusative |
nom. |
kiilteenne |
kiilteenne |
| gen. |
kiilteenne |
| genitive |
kiilteenne |
kiilteidenne
kiilteittenne |
| partitive |
kiillettänne |
kiilteitänne |
| inessive |
kiilteessänne |
kiilteissänne |
| elative |
kiilteestänne |
kiilteistänne |
| illative |
kiilteeseenne |
kiilteisiinne
kiilteihinne |
| adessive |
kiilteellänne |
kiilteillänne |
| ablative |
kiilteeltänne |
kiilteiltänne |
| allative |
kiilteellenne |
kiilteillenne |
| essive |
kiilteenänne |
kiilteinänne |
| translative |
kiilteeksenne |
kiilteiksenne |
| abessive |
kiilteettänne |
kiilteittänne |
| instructive |
— |
— |
| comitative |
— | kiilteinenne |
| third-person possessor |
|
singular |
plural |
| nominative |
kiilteensä |
kiilteensä |
| accusative |
nom. |
kiilteensä |
kiilteensä |
| gen. |
kiilteensä |
| genitive |
kiilteensä |
kiilteidensä
kiilteittensä |
| partitive |
kiillettään
kiillettänsä |
kiilteitään
kiilteitänsä |
| inessive |
kiilteessään
kiilteessänsä |
kiilteissään
kiilteissänsä |
| elative |
kiilteestään
kiilteestänsä |
kiilteistään
kiilteistänsä |
| illative |
kiilteeseensä |
kiilteisiinsä
kiilteihinsä |
| adessive |
kiilteellään
kiilteellänsä |
kiilteillään
kiilteillänsä |
| ablative |
kiilteeltään
kiilteeltänsä |
kiilteiltään
kiilteiltänsä |
| allative |
kiilteelleen
kiilteellensä |
kiilteilleen
kiilteillensä |
| essive |
kiilteenään
kiilteenänsä |
kiilteinään
kiilteinänsä |
| translative |
kiilteekseen
kiilteeksensä |
kiilteikseen
kiilteiksensä |
| abessive |
kiilteettään
kiilteettänsä |
kiilteittään
kiilteittänsä |
| instructive |
— |
— |
| comitative |
— | kiilteineen
kiilteinensä |
|
Close